Rentouttavaa joulua ja iloa vuodelle 2016!

Ihanaa ja rentouttavaa joulunaikaa kaikille!

Me pääsimme mummolaan lumisiin maisemiin. Lapset ovat innoissaan, ja niin kyllä me isommatkin!

Tämän korkeammalle ei aurinko täällä pohjoisessa nousekaan.

Blogini jää nyt pienelle tauolle odottelemaan inspiroivampia aikoja.

Toivon teille kaikille onnellista ja toiveet täyttävää vuotta 2016! 

Hyvästit ystävälle

Yksi on poissa.

Hailuodossa 2015

Meidän rakas koiraystävämme Taika nukkui kesällä ikuiseen uneen. Poismeno kävi nopeasti, liian nopeasti ja yllättäen. Luopumisen tuska oli suuri ja otti niin koville. Olimmehan yhdessä lähes 14 vuotta, Taika oli mukanani aina ja kaikkialla. 

Olen tässä surenut tätä jo monta kuukautta, ja ollut vähän lamaantunutkin. Onhan tämä suuri elämänmuutos. Elämä ilman karvaturriani. Taika oli äärimmäisen fiksu ja hyväkäytöksinen. Oikeasti viisas koira. Luki minua kuin kirjaa ja ymmärsi kaiken. Parempaa koiraa en olisi voinut saada! Taika oli maailman paras. Joka päivä se on mielessäni. Ikävä on usein. Onneksi sain niin paljon Ihania ja rakkaita muistoja. En ikinäikinäikinä unohda!

Ahvenanmaalla 2010

Nyt on kuitenkin aika jatkaa eteenpäin. Muistot sydämessäni. Hyvästi.

Kesäpäivä Porvoossa

Idylliset kapeat mukulakivikadut, toistaan kauniimmat puutalo, torikojut, vanhan tavaran kaupat, makasiinit ja jokimaisemat, jäätelöt söpön kahvilan terassilla, aurinko ja hyvä mieli. Niistä on onnellinen kesäpäivä tehty!

Tuomarinkylän hepat ja kartano

Pari viikkoa sitten kävimme Tuomarinkylän ihanissa kartanomaisemissa. Alueella on ratsastuskouluja ja yksityistalleja mutta myös Tuomarinkylän kartano, sisustus- ja ratsastustarvikekauppa, kahvila sekä tilausravintola.

Menimme sinne heppojen perässä, sillä sunnuntaisin klo 10:30-12 Tuomarinkylän ratsastuskoulu tarjoaa lapsille talutusratsastusta. Ihan hyvän pituinen lenkki (n. 10 min) maksoi 10 e. Hevoshullu-äiti juoksi kameran kanssa perässä kun isosisko pääsi pitkästä aikaan ratsaille.

Pihapiirissä on Tuomarinkylän kartano, joka on ainoa 1700-luvun asussa säilynyt kartano Helsingissä. Upea rakennus ja pihapiiri! Sisälle ei päästy, ja en ole varma onko talossa mitään toimintaa edes tällä hetkellä, ennen siellä oli museo. Vähän näytti hylätyn näköiseltä, mikä on kyllä sääli noin upealle talolle ja pihapiirille. Loistava retkikohde joka tapauksessa ja hyviä eväspaikkoja löytyy yllin kyllin.

Tuomarinkylän lähellä on kaupungin Haltialan tila, jossa kävimmekin jo keväämmällä. Sieltä kuvia täällä.

Juhannus on täällä

Juhannus. Pieni pyrähdys rentouttaviin maalaismaisemiin, Ahvenanmaalle tietenkin. Hengästyttävän kevään jälkeen tuntuu ihanalta ja keveältä. Pian se kesälomakin jo kolkuttelee.

Rauhallista juhannusta kaikille!

Kaupunkiviljelijät

Kolmas kesä kaupunkiviljelijänä alkaa nyt! Meidän viljelylaatikot sijaitsevat puistossa kantakaupungissa, vanhan kauniin huvilan vieressä. Ihmiselle, jolla ei ole pihaa jossa puuhata, kaupunkiviljelyhommat on pelastus. Tunnelmaa ei laisinkaan pahenna ihana huvilamiljöö, voi melkein kuvitella itsensä jonnekin maalle, kauas pois ihmisten ja autojen vilinästä.

Viljely tällaisessa "ryhmäviljelypalstalla", on aika vaivatonta; koko kesän pyörii kasteluvuorot joten ei haittaa jos vähän lomaileekin kesällä eikä joudu koko kesää olla patsastelemassa paikan päällä ja tarkastelemassa vedentarvetta. Muita lapsia löytyy myös joten palstalle on mukava mennä lasten kanssa; lapset saavat tonkia maata matoja etsien ja juoksennella viljelyn lomassa huvilan ympäri tukka hulmuten. Vanha koirakin pääsee mukaan paistattelemaan päivää ja haistelemaan tuulahduksia viereiseltä merenrannalta. Ihan kiva pihan korvike siis, pientä tekohengitystä meille kerrostaloasukeille.

Tänä vuonna saatiin mukaan ystävä, mikä tekee viljelystä vieläkin hauskempaa. On kiva suunnitella yhdessä mitä viljellään ja käydä tarkastelemassa joko sieltä porkkanan verso nousee. Vaikka minulla on kolmas kesä jo menossa, olen kyllä ihan amatööri edelleen. Pitäisi ehkä paneutua aiheeseen vähän syvällisemmin. On sitä jotakin kuitenkin oppinut aiemmilta vuosilta, ettei sentään samoja virheitä enää tee. Ja jotain perusjuttuja olen tietenkin opiskellut.

Tänä kesänä me viljellään kolmessa laatikossa mm. salaattia, porkkanaa, tilliä, basilikaa, rucolaa, kesäkurpitsaa, herneitä, retiisiä, punajuurta, ja sitä jääräpäistä minttua. 

Löytyykö täältä muita innokkaita viljelijöitä? Mitä te viljelette?

Tyttöjen siivouspäivä

Tätä päivää on odotettu. Tytöt ovat suunnitelleet tätä koulussa yhdessä jo tammikuusta asti, että 'sitten siivouspäivänä me mennään myymään vanhoja leluja ja vaatteita ja saadaan ihan hulluna rahaa..!' No, niinhän me sitten mentiin. Ei ehkä saatu ihan hulluna sitä rahaa, paitsi tyttöjen mielestä kyllä, mutta kivaa ja erityisen jännittävää oli! Se on pääasia (ja että päästään siitä roinasta eroon..).

Millainen siivouspäivä teillä oli?

Retki Haltialaan

Ei päästy mökkeilemään Merenkurkkuun vesirokon takia mutta päästiin ekaluokkalaisen, ystävän ja koiruuden kanssa retkelle ihaniin maalaismaisemiin Haltialaan. Haltiala on Helsingin kaupungin omistama, kaikkien yhteinen pieni pala maaseutua vain vajaa 14 kilometriä ydinkeskustasta.

Niin hellyyttävä otsis!

Haltiala on oiva paikka lapsille (ja ihan kaikille); siellä saa tutustua lampaisiin, vuohiin, lehmiin ja kanoihin, kesällä myös hevosiin ja osallistua heinätalkoisiin. Tänään siellä oli myös poniratsastusta. Pihalla on leikkipaikka, grillipaikat (omat puut/hiilet mukaan) ja kiva kahvila Wanha Pehtoori, josta saa oivat munkit ja vaikka lounasta. Kahvilan erikoisuuksiin kuuluu ihana Kulkuri-kissa, joka nukkuu mukavasti omalla paikallaan kahvilan lämmössä nauttien rapsutuksista.

Ihastelimme tovin eläimiä ja sitten jatkoimme matkaa luonnonsuojelualueelle  Ruutinkoskelle, jonne reitti kulkee Vantaanjokea pitkin. Kosken kohina oli vaikuttava. Sitten poikkesimme hieman luonnonsuojelualueelta pellolle, jossa karvakuono sai hieman kirmata ja me muut leikimme peiliä, sillä ekaluokkalaisen mielestä pitkä kävely alkoi tuntua jo tylsältä.. Kävelimme vielä Niskala Arboretumim halki. Ihastuttavan kaunista! Ja joka puolella valtava valkovuokkomeri. Niskalan aarnialueelle ei tällä kertaa ehditty. Ihania pikkuteitä pitkin käveltiin takaisin Haltialan tilalle, tuli ihan mieleen kaukainen pohjoisessa oleva mummolani kotitie.

Haltialaa lähes vastapäätä on Tuomarinkylä ja Tuomarinkartano, jossa kannattaa myös ehdottomasti käydä! Sieltä löytyy mm. kahvila, sisustusputiikki, museo ja paljon hevosia sekä hyvin kaunis kartanomiljöö. Täytyykin kirjoittaa siitä ihan oma postaus myöhemmin!

Miten te vietitte Helatorstaita?